Kiinnisaamattoman toukokuun jälkeen kesäkuun selkeä aamukahdeksasta alkuiltapäivään tekee hyvää, työn itsenäisyys tekee sen täydelliseksi mulle ja työkaverit on tuttuja ja hörökorvaisia. Kuulokkeissa soi kesäsoittolistoja ja massahittejä, amerikan kotkabändi ja joskus joku puheleekin jotain. Ihmiskaverit on lähteneet kuka minnekin, mutta mulla on ihan kivaa täällä kotona - luon järjestystä nurkkiin ja laitan papereita pahvilaatikkoihin, jotta syyskuussa voisin jättää nämä huoneet taakseni valmiina.
Alan usein muistaa, ettei mulla ole enää y:llä alkavia tekosyitä joilla selittää elämän laatu. Nyt tän pitäisi olla juuri sitä, millaiseksi tän itse valitsen, priorisoin ja laitan, mutta silti rahan liikkeet ovat yhä mulle utopiaa enkä vietä kirjojen seurassa kuin aavistuksen siitä, mitä haluaisin. Kummallinen ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti