sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

semper sint in flore


Ylioppilaslakki todella teki lauantain palkintopäivästä kamalan onnellisen. Koko ajan hymyilytti, vaikka piti jutella, kipittää ja sipittää kaikkien kanssa ja kaikkialla. Oli kiva puhua yleisölle, oli hauska hakea naapurista hevonen juhlien viimeiseksi vieraaksi ja illalla karata ystävien luokse nauramaan lisää. Samettirauhoittuminen upean päivän päätteeksi saattoi sekin olla hyvintä. Juhlapäivästä niin ihanan tekivät tietysti ihmiset,  siis ystävät ja opettajat noin erityisesti - nehän nää 12 vuotta muutenkin valostutti, niin miksei vielä kerran niin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti