albatrossi joka lepäämättä liitää

Suuntavaistoonsa on tyytyminen, oli se kuinka onneton hyvänsä. Kun Kampista Runeberginkadulle kävelee Ruoholahden kautta, ja keskiviikkorasteilla eksyy helpoimmalla kunnon radalla täydellisesti, ulos kartalta, löytäen väärän kantatien sen yitetyn sijaan, ei auta kuin lohduttaa hippotalamustaan osaaottavalla hymyllä. Kolmesta kilometristä metsässä tuli kymmenen, turhauttava löytämistaidottomuus nauratti vain vaivoin siinä vaiheessa. Ensi kerralla en lähde yksin!

Sattui extempore ostettu ylppärimekko, varmasti ajoissa näin vuotta etukäteen. Pakko-ostaminen olisi hirveää, siis hyvä näin. Teoriakoe ja inssi lähestyvät, liikenneympyröitä on pyöritty yhdelle viikolle tarpeeksi ja pääkaupungin valoissakaan auto ei kertaakaan tahatta sammunut. Kesäkuu toi koiranputket ja lupiinit, ja ajoittain alkaa olla lämmintälämmintäkin, jospas järvivesissäkin pystyisi kohta sukeltelemaan enemmän.

Helsinki-Vantaalla on tunnelmaa, vaikka perillä varmaan olisi vielä enemmän. Tosiasioiden hyväksymisen harjoittelua, kun lento on tunteja myöhässä. Göteborg ska väl vänta oss, hoppas jag. Solen skiner och wifi fungerar, så allt är egentligen gott.