we have a good time now

Kesään kuuluu viikonloppu Hietsussa. Rantaultimate ja virheperhe tekivät jälleen tänäkin vuonna iloiseksi, kun jalat sai juosta kipeiksi ettei kiekko tippuisi hiekkaan. Halauksessa tuoksui aurinkorasva.

On täytynyt heräillä aikaisin, ajaa veli lentokentälle, kuitenkaan käsittämättä että sitä ei kuukauteen näe. Koskaan oltu niin kauaa erossa… Liukasajo oli siellä naapurissa, siellä oli maksuton kahviautomaatti ja aurinkoiset portaat, kun ensimmäistä kertaa oltiin äidin kanssa ajoissa jossain. Heinäkuussa odottaa paljon uutta opittavaa, kas tykkään ehdotuksista joihin voi sanoa joo.

Muutama päivä kaksistaan, ruokittu kissoja ja tehty minusta paremman yrityksen kannattajaa: Iskä antoi mulle vanhan Jollansa. Internet ja Lasol paransivat kuvien laatua, ja kutkuttaa vähän kun jollaroadtrip teki mustakin tällaisen vähäsen vaihtoehtoisen. Ja huomenna katoan riuttisonneen viikoksi.

valkoiset on yöt kesien

Kuusamo

klo 03:08 Kuusamossa.

Juhannusta seurasi viisi päivää kotimaarakkautta. Ensimmäisenä yönä omassa sängyssä tajusin olleeni täältä poissa kokonaisen viikon, vaikka tuntui etten olisi poissa ollutkaan. Ja tavallaan olin paljonkin ollut kaikkialla muualla, ollut poissa täältä. Ristiriita kodin ja kodin välillä, toinen on tämä talo ja tämä piha, mutta toisaalta tämä maa, nämä järvet, pellot ja metsät ovat myös liian koti, että huomaisin puuttuvani jostakin.

Ajeluamme kutsuimme jollaroadtripiksi. Yksi meistä heitti kerran että kierrettäisiin kaikki Suomen jollajärvet (jos et hiffanut vielä, klikkaa), kai kun sydän suomalaiselle elektroniikalle sykkii tulee tuollaistakin mieleen. Minä talvella, kun olisi ylppäreihin täytynyt lukea, erehdyin laittamaan nuo järvet kartalle, ja puoliksi vitsillä kysyin, koska lähdetään. Toteutukseen tarvitsimme vielä kolmannen, ja niin tapahtui huikeat viisi päivää ja 11 jollajärveä. Vain kaksi jäi käymättä, kun emme käsivarteen asti viitsineet lähteä köröttelemään.

Pohjanmaalta Raaheen (1.), Kemiin hevosystävää tervehtimään, Rovaniemen kautta Kemijärvelle (2.). Kuusamoon kolmeksi yöksi kelomökkeilemään (3. ja 4.), sieltä Kainuun metsäjärviteitä pitkin Kuhmo, Lieksa (5.) ja Nurmes (6.). Juuka, Juankoski, Leppävirta (7. ja 8.), Jyväskylä, Äänekoski (9.), Tampere, Savilahti (10.), Uusikaupunki (11.) ja Raision että Lohjan kautta kotiin rakkaimpaan Vihtiin. Välillä maisema sai sydämen sykähtämään: täällä mä kenties voisin asua ja olla onnellinen. Tavattiin monta poroa, valtavasti hyttysiä, majavanpesiä, vesisadetta ja auringon pilkahduksia. Levyraadissa kärkisijoja pitivät skorpparit, Queen ja "Weird Al" Yankovic, joiden lisäksi autokajarit soittivat Bon Jovia, eppuja ja oman kunnan Kelaa. Jos auto ei laulanut, lauloimme me: Valoisiin öiltä tuntumattomiin kesäöihin sopivat niin Saimaan saaren pikkuiset torpat, Pohjantähden alaiset korkeat kukkulat, taivaan sineen katsominen kuin järvet sinisyyttä heijastaen. Mollivoittoisina ja maailman kauneimmalla kielellä. En tarvitse englannin puhumisen taitoa ollakseni onnellinen, kun mulla on näin ihana äidinkieli.

Vapaus, onni, rakas seura kuivine vitseineen, kilo muikkuja ja toinen kilo varhaisperunaa. Kesäflunssa ja kahvinjuonnin henkilökohtainen ennätykseni, sateessa telttailun välttäminen yllätysvisiitillä Jyväskylään tuttujen luo ja aikatauluttomuus, fraasi "fiiliksen mukaan". Loua, Peura, Koivu, Ranta, Ossauskoski, Hyypiö, Vika, Kuolio, Kostamus, Vartimus, Lentiira, kaksi Hoikkaa ja Höhö. Muu vaara: panssarivaunuja, ajo omalla vastuulla ja kyytöt niityllä. Numerotiet.

About 3100 kilometriä ja niin olen tänä kesänä käynyt jokaisessa Suomen maakunnassa (lukuunottamatta Ahvenanmaata). Keskimäärin vain rakastan tätä paikkaa jossa me saadaan asua, myös tälleen maa-mittakaavassa. Huomaan myös kasvaessani näin yhä enemmän pitäväni mökkielämästä. Sellaisesta klassisen joulumusiikin kuuntelusta kesäöinä, kun seitsemän sadan kilometrin etäisyydellä etelästä kiire unohtuu ja täydellinen eristys metsän keskellä tekee vain onnelliseksi.

1. Vaarainjärvi 1.1.1.26

2. Yliaavainlampi 1.1.2.15

3. Saapunki 1.0.7.16

4. Naamankajärvi 1.0.3.8

5. Äijänpäivänjärvi 1.1.4.28

6. Kaajanlampi 1.0.0.5

7. Tahkalampi 1.0.8.19

8. Uitukka 1.1.0.38

9. Paarlampi 1.0.5.16

10. Laadunjärvi 1.0.1.10

11. Ohijärvi 1.0.4.20

ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan

Täydellinen juhannus, laittaisin tähän aloituslauseeksi sen kummempia miettimättä. Varmaan aika lähelle oikeaan niin osuisikin.

Oikeastaan näitä päiviä oli odotettu jo vuosia, 14-vuotiaina aloimme bestiksen kanssa suunnitella, kuinka joskus kutsuttaisiin kaikki kaverit maailman hienoimmalle mökille katsomaan kesää. Oikeasti juhannusta oli odotettu lopputalvesta, ihan syystäkin. Kaikkia kavereita ei voinut ottaa mukaan, mutta seitsemänhän onkin täydellisyyden luku.

Öinen Pohjanmaa latoineen lakeuksineen alusti juhannusaattoa ja -päivää. Villiäkin villimpi perjantai: Koko konkkaronkkamme nukahti parin tunnin päiväunille ja heräsi alkuillasta huomaamaan, että aurinko oli sittenkin löytänyt meidät. Merenkurkussa kaikki oli niin kuin aina, tuo pysyvyys on jotain kovin arvokasta. Oli kolopallo-ottelu, oli loistavaa ruokaa, joka sai tajuamaan: kuinka meille lapsillekin siirtyi vanhempien taito ja tahto luoda jotain niin herkullista?

Osui hetken kesäidylli, jolloin säntäsimme biitsille makaamaan pyyhkeille. Siis meri, hiekka ja aurinko, nuo mökin puhtaimmat elementit. Aikatauluttomuudesta seuraava lupa syödä kun tulee nälkä ja nukkua kun väsyttää johti upeisiin auringonlaskuihin, dyykkitreeneihin ja vapaaehtoiseen mutta pakolliseen räpiköimiseen jäätävässä meressä. Saunasta se oli jopa ihan hauskaa, jos sai tulla heti pois.

Yhteen sanaan jos nuo päivät ja yöt tiivistäisi, löytyisivät kirjaimet helposti, ystävät katsos. Semmoinen onnellisuus heistä sopii juhannukseen kuin koivuvihta lämpimille lauteille.

ps. Viime vuoden parhaista päivistä on onnea täällä. Valoisan juhlan rakastamisesta saattaa tulla tapa.

out of the corner of my watering eye

Lisenberg-video

pahapaha lentäminen on niin ihanaa kuitenkin..

Käytiin kesäreissulla Göteborgissa, minä ja pienet äänekkäät serkut vanhempineen. Ei musta kaupunkilomafania tullut vieläkään, vaikka neljä päivää aurinkoisilla kaduilla ja korkealla hotellissa olivatkin kivoja. Liseberg oli viihtyisä, sunnuntaikirppis epämääräinen ja världskulturmuseet ainoa mielenkiintoinen museo käydä. Jag märkte att jag förstår svenska men att tala det… kanske någon gång?