Keskisyksy on rakas. Pink Floyd time. Pimeempiä iltoja, oransseja puita, on ollut tosi lämmintä mut ihan viime päivät alkanut viimein kipakoitua. Oon pelännyt että hyvä loppuu ja sättinyt itseäni moisesta turhasta. Jollain tavalla on helpompaa kun elämä on puhdasta deepwatersoloa, mutta helppo ei välttämättä ole tavoiteltavin asianlaita. Vielä on saanut mennä ja tehdä, kunhan pitää maskin kasvoillaan. Otaniemen lumiklubi on ollut syksyn yks isoimpia iloja, ja se on paljon sanottu koska kaikkea hienoa tapahtuu joka viikko. Paitsi boulderointitaso on tipahtanut lehmän hännän lailla, mut vastapainoksi olen oppinut muita lajitaitoja senkin edestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti