Oon kuunnellut koko vuoden rallatusta Lapin tuntureista ja kesälomalla vastasin kutsuunsa. Mielenrauhan sai tekemällä ruoat teltassa ja pyörä kantoi kylästä toiseen. Rovaniemellä on kymmenittäin ja kymmenittäin laavuja, Kittilän S-marketilla pitelin sadettu tuntikausia, Aakenustunturin huiputimme etelän ystävien kanssa ja tein henkilökohtaisen patikointiennätykseni. Ylläsjärveltä löytyi optimistijolla ja purjehdun järveä ees taas, illalla kiipesin tunturin huipulle lukemaan syömisestä, rukoilemisesta ja rakkaudesta. Kolarin marketin parkkipaikalla lounasseuraksi osui motoristipotilas ja Lappeantie ei säväyttänyt pyöräilyreittinä, mutta tulipa poljettua kuitenkin. Yömaisemat olivat hienot ja pulahdus rajajokeen laskevaan puroon Pellossa puhdasta onnea. Lappi on tuttu ja rakas, ja palaan usein, käyn paljon. Aloin haavella Lapista ilman polkupyörää, vaikka omin lihasvoimin hiljennytty telttaloma onkin budjettireissuista parhaita.
Kirjoitettu 5.10.2020
Kirjoitettu 5.10.2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti