oli hiekkaa hiuksissa

 

Heinäkuu on säilyttänyt sijansa yhtenä lempikuista. Oli kesäloma ja opettelin kaksi asiaa - alaköysikiipeämään ja kulkemaan purjeella varustetulla laudalla ees taas järvenselkää. Vesi oli lämmintä, vadelmat kypsyivät ja synttäreilläni eksyin Hankoon, regattaa ei ollut ja oli sittenkin, juuri niin kesäsatua kuin aurinkokaupungissa (sateellakin) aina. Jotain leadership sitä ja leadership tätä kurssejakin oli aamupäiville laitettuna, mut ei ne vaikuttaneet kesähyvään mitenkään. 

Kirjoitettu 16.10.2020

if you could see what I see

Se kesä ei mennyt Airistolla vaan navakassa tuulessa Tammisaareen ja lenssillä Inkooseen saarten suojissa. Kesän toinen Hanko-hetki, Fleetwood Mac ja sadekuurot lakosivat äxän tieltä. Haaveita omasta veneestä, unelmia elämästä rannikkokunnissa, muutama kalja ja hetkittäin ihan urheilupurjehdusta. 

Kirjotan tätä tekstiä 16.10.2020 ja koronarajotusten taas tiukentuessa ja yhteiskunnan käpertyessä sisään kesävapaus, meren voima ja saariston hiljaisuus muistuttaa että viikot muuttuu ja kesä tulee vielä takasin. Ensi kesänä taas kryssitään. Miten hyvä, että pandemia antoi hengähdystauon ja salli nuo pysähtyneet kesäseikkailut. 
 

huiput pehmeät kuin pumpuli

Oon kuunnellut koko vuoden rallatusta Lapin tuntureista ja kesälomalla vastasin kutsuunsa. Mielenrauhan sai tekemällä ruoat teltassa ja pyörä kantoi kylästä toiseen. Rovaniemellä on kymmenittäin ja kymmenittäin laavuja, Kittilän S-marketilla pitelin sadettu tuntikausia, Aakenustunturin huiputimme etelän ystävien kanssa ja tein henkilökohtaisen patikointiennätykseni. Ylläsjärveltä löytyi optimistijolla ja purjehdun järveä ees taas, illalla kiipesin tunturin huipulle lukemaan syömisestä, rukoilemisesta ja rakkaudesta. Kolarin marketin parkkipaikalla lounasseuraksi osui motoristipotilas ja Lappeantie ei säväyttänyt pyöräilyreittinä, mutta tulipa poljettua kuitenkin. Yömaisemat olivat hienot ja pulahdus rajajokeen laskevaan puroon Pellossa puhdasta onnea. Lappi on tuttu ja rakas, ja palaan usein, käyn paljon. Aloin haavella Lapista ilman polkupyörää, vaikka omin lihasvoimin hiljennytty telttaloma onkin budjettireissuista parhaita. 

Kirjoitettu 5.10.2020

 

tuijottaa aurinkoon sä jäät

Kesän ensimmäinen seiliviikonloppu oli oiva. Elec saatiin poijuihin kiinni, pidettiin tuulta keltaisen huvilan saaren suojissa, saunottiin Gåsis-yhteisöstä kiittäen, trangiat teki meille herkullisia retkieväitä ja keksin kaikkien näiden vuosien jälkeen, että retkieväisiin on hyvä panostaa. Ystävät kultaa ja vene lasikuitua, Pihliksen auringolaskut ja sunnuntaiaamun aurinkomusiikki. Viikonlopussa ehtii elää kokonaisen kesän. Kipparin vastuu ei enää paina vaan lämmittää. 

Kirjoitettu 5.10.2020

saitko vastauksen haaveisiis

Kesäkuu helteinen jäi taa ja lomakuu toi sateet ja tuulet - haluaisin jo osata puuskat niin, että voisin nytkin olla vesillä. Olen kuitenkin iloinnut luvasta olla muutama päivä sisällä ja ulkona vain pitkillä kävelyillä - ensin peltokunnassa, sitten rakkauskaupungissa. Kotikoti on tärkeä, mutta samalla uudet tuulet innostuttavat vaikka ovat vielä tietämättömät.

Jos viisi vuotta sitten odotin Otaniemi-vuosia ja tätä elämää, samalla yhä rakastaen lukiota ja sen antamaa kaikkea suurta ja merkityksellistä, niiden vuosien ihmissuhteita, lempivaatteita ja vakaita aikuishahmoja, niin nyt alan ehkä lähestyä syklin tuota kaarta uudestaan. Punatiilikampus on antanut mulle enemmän kuin koskaan pyysin, juhannuksena pysähdyin kiittämään kaikista vierelle seisahtaneista nauravista teekkariystävistä, joiden tahdon pysyvän, joiden lapsille tahdon olla kummi, joiden hääjuhlissa haluan jatkaa hyviä aikoja, joiden kanssa paljon on jo yhdessä seikkailtu. Samalla lailla kuin aikanaan aloin säästää omia kattiloita ja tyynyliinoja ekaan omaan kämppään, konmaritan täällä ja pelloilla laittaen jemmaan kaviokoukkuja, äitivaatteita ja viikkasinpa ensimmäiset omille lapsille säästettävät vanhat lempparivaatteeni kaapin alahyllylle. Ensi vuonna haaveilen olevani vapaa ja eläväni omia palojani 60-lukua. Mietin lehtiautoa ja harkitsen hiihtopummitalvea. Mutta sen jälkeen - samalla kun rakastan tätä elämää yli kaiken, kotikodin tuoksua ja narinaa, kampuksen (jossa viimeksi hengailin maaliskuussa, muistakaamme edelleen Covid-19) liukkaita lattioita - aistin jotain seuraavaa, uutta ja innostuttavaa jo lähestyvän. Hetkittäin pieni haikeus tähän aikaan kertoo, että seuraava tulee. Ja sen jälkeen seuraava, ja taas sitten. Haluan olla tässä ja rauhassa, with the all the of the world. Ja kuitenkin, wind of change on vasta lämpötilan vaihteluita toisilla mantereilla, mutta joku vuosi se puuska on sellainen johon mäkin osaan ja etenkin, haluan, purjeeni nostattaa eikä me mennä nurin eikä brouchata.

Kesäkuu oli aktiivinen, aurinkoinen ja meni odottaessa lomaa ja joka vapaahetki jo kesää eläessä. Melkein kuusi telttayötä ja (ainakin melkein) kaikki kesälajit debytoitu tältä vuosikymmeneltä.