Kevät kohtelee ihmisiään eri lailla, mua paremmin kuin useinkaan ja iloitsen jo nyt toukokuusta, jonka ehtii nähdä eikä tarvitse odottaa sen vaimenevan, saa tuntea sopivasti. Wapun aika on erilaista, ehdin kerrankin ihmetellä sammakoita kuten yläastevuosina ja viettää iltapäivätuntini paljaassa hevosen selässä päivä päivältä vihertyvässä metsässä. Peltokunta soittaa kiuruja ja viherpeippoja, koivuissa kiipijät. Kivet, kalliot ja seikkailuseura menossa mukana ovat suurinta mitä tapahtuu. Rakensin tramboliinin ja hetken yksikään koulukurssi ei ole kesken, mikä tarkoittaa että kirjoitan enemmän kuin aikoihin.
Ajatuksissa ovat polkujaan astelleet lauseet vapaudesta ja vaihtoehdoista. Yritän ostaa yhä vähemmän ja välttämättömimmän, alan luottaa näkemykseeni ja antaa enemmän tilaa katsella seuraavaa kriisiaikaamme, tuota ympäristöteemoihin kiteytyvää. Jotain liikkunee hyvään suuntaan, vaikka globaalisti määränpää vaikuttaa olevan vähintään keskikokoinen katastrofi. Vapaus tuntuu oleelliselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti