tapahtua mitä

Wappu niin tervetullut ja joulua enemmän odotettu me hypittiin sateenkaariraidassa ja toisissa väreissä, tramboliineilla, pomppulinnasitseillä ja euforiassa kuun vaihtuessa lakkikesään. First timeja alakertaan, katolle ja artemisia. Sarvijäniskurssi enää vabulomaa tökkimässä - kiireetöntä quizaikaa ja  Spotifyta, oottehan kuulleet ilvestarinan, ettei tultaisi vain osasiksi koneistoon? Ullissillis oli märkää kuin sillä alkujaan meinattiin, kuplavesisäbät me melkein voitettiin ja selkääntaputteluseminaari on hyvä vuoteen laittaa, yhteisö-belogning tekee onnelliseksi (ja inspiroi menemään jonnekin päin). 

Yllätyksekseni juhlaviikot jättivät jälkeensä voimaantuneen fiiliksen ja energiaa olla aikuinen ja reipas, otsikoida tämä tarina (jonka tulee olla koherentti ja looginen jotta yksilön ((minun)) onnellisuus säilyisi) tasapainokesäksi ja hakea hyviä hetkiä työarkeen. Päätin mennä jokaiseen kevätiltaan, ei tekosyitä skipata lempikuuta. Oon keksinyt (samoja vanhoja) ajatuksia (uudestaan) mitä haluaisin isona tehdä, leikittää lapsia ja eläimiä yhä vaan siis. Ja sain kavereita. Aina yhtä onnellista sellainen.