Perjantaina parasta haalarit päällä. Unelman todeksieläminen pakahduttaa aina, hei miten iloinen onkaan, että tajusi valita tupsulakin, uskaltaa kuunnella hippisydäntään tutalle, kiskoa ne kirjainkokeet läpi ja löytää elämän parhaat vuodet sateenkaarten ja vuorireissujen luota. Ne puhui että teekkarielämä voi olla wörth ja mä tiiän, että oon just siellä missä on hyvintä kaikista.
"Musta tuntuu, että haluan olla vapaa vielä lukion jälkeen. Vapaa on siis, että lukisin jonkin vapaan pätevyyden tyyppiä FM. Ei-vapaa on lääkis, koska lääkiksestä tulee lääkäreitä, ja lääkärit ovat lääkäreitä, eivät mitä vain. Vapaan ja varman välillä olen ehkä sittenkin rohkea. Eniten kiehtoisi se, mistä kaikkein vähiten ymmärrän. Fysiikka ja talous. Hulluutta, melkein kaikkea muuta osaisin paremmin, kaikkeen muuhun olisi enemmän lahjakkuutta." (19.4.2015)
"Samalla tavalla mua pelottaa, jos valitsenkin väärin kun sysin kaiken mulle niin luontevan, helpon, ihanan ja inspiroivan humanistisen pohdinnan, historian, kielen, filosofian ja kulttuurin niin ikään harrastukseksi ja vietän työaikani Maolin ja funktioiden kanssa. Mitä jos mun ei olekaan määrä kituuttaa eteenpäin matemaattista alaa, kun mun lahjakkuudesta suurempi osa lentää jossain ihan muualla ja numeeristen tehtävien pohtimisen sijaan kirjoitan mieluummin matikantunnit pitkät päiväkirjaan?
Kuitenkin mä edelleen arpomisestani huolimatta valitsisin samoin, valitsisin asiat juuri näin kuin ne on. Humanistinen kulttuuri ja maailman upeimmat kavioeläimet ihmisineen on mun koko elämä, mutta mä en aio pilata sitä elämää tekemällä niistä mulle työtä. Sillä mä oikeasti uskon, että olisi virhe jos mun ammatti olisi hevosmaailmassa tai filosofisessa pyörittelyssä. Koska enemmän kuin pohdiskelija ja enemmän kuin intohimoinen hevosharrastaja mä kuitenkin olen idealisti ja maailmanparantaja, ja mä luulen että mun kuuluu työopiskella jotain kunnollista ja pätevää, kenties juuri sitä matemaattista juttua, että pääsen oikeasti vaikuttamaan ja muuttamaan tätä maailmaa.
Sitten keski-ikäisenä näen ehkä, luulinko oikein, mutta etukäteen en tiedä. Pitää katsoa ja kokeilla ja olla päätymättä Viikkiin." (13.9.2015)
"Viikonloppuna tapasin ensimmäistä kertaa mun seuraavien vuosien ihmiset, ne joihin varmaan kiinnyn ajan kanssa paljonkin. Miten hauskaa olikaan olla pieni fuksi, rakentaa pastavaahtokarkkitornia ja tasapainoilla kaljakoreilla toisia halaten, järkyttyä mutalammesta ja nukkua kylki kyljessä parvella. Miten paljon onnea löytyikään, kun sai ekaa kertaa laulaa teekkarihymniä, tunkea hämyiseen saunaan ja mökissä hetken päästä huutaa Anssi Kelan päälle miten meistä tulee teekkareita. Huomasin, että mun yksi suuri unelma toteutuu tässä ja nyt. Enemmän kun lääkäri mä haluun olla teekkari ja onneksi tajusin sen ajoissa. Fuksisyksyyn lähdetään odotukset korkealla, tätä on odotettu ja tän takia niihin ylppäreihinkin luettiin. Vuosi sitten odotin jo." (24.8.2016)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti