the moment between

Kuopio

Valtatie 9

Tesla!

Arctic University, Tromsø, mahdollisuuksia, odottamaton innostus
-22°, kiltapromoa maakuntiin
8 tuntia, 780 kilometriä, ajoennätys
Vesinaurua Napolissa
Tampere-Siperia, jossa katuja ei aurata ja minnekään ei sovi kääntyä
Karvalakkisitsit
S 75d
01-67 ja kaikki siinä välissä, mietti mitä haluaa, mitä osaa, merkityksiä ja suuntia, ikuisuuslempijuttuja
Lurjustamma pukitti alas kun edettiin uudelle tasolle maastoilussa, piiitkästä aikaa
Jatkojen sijaan ruokakauppaan, vanhaa mua
Pora klo 21 x 2
Death Poets Society
#rahapodi
R
Tehoja ja iloja, kalenterikunnioitus luo energiaa innostua
3,5'4

onnellinen mitä sä luulit

4'4 viikko eli ihan parasta fiilistä vain, energiaa ja päätyhuoneessa kaikki lempparit, jalat kuljettaneet sinne ja metro talven tultua kaupunkiinkin. Edes kesätyöhakua en saa pilaamaan korkeuksia, alemmuuskompleksitkin on inspiroivia ja voimauttaa, on tekemistä, siirtymää ja silti ehtii kivaa kivan päälle. Tori tarjosi hokkarit, ja uuden opettelu tumman muiston mutta tekemällä oppii, syrjivälle koululiikunnalle ei enää myönnytä. Viikonloppuna ponikoiraulkoilua, taaperoarkea (♥!) ja neljä tuntia ystävyyspuheluita, samaa unta joka yö.

saatava sut

Kööpenhamina 

Opin exif- ja file-tietojen eron, palasin Köpikseen tammikuussa kun olin kieltänyt itseäni valitsemasta helmikuuta. Sujui rutiinilla ja kokemusasiantuntijuus Eurooppa pintamatkustuksesta Hampurin yöbusseineen ja Zobeineen tuntuu isolta, ei jännitä, löytyy ruokapaikkoja, söpöjä kahviloita, nettiä ja hommatkin edistyy. Parasta on tulla kotiin, hetkeksi riittää 50 kilometrin säteellä tapahtuva. Kiitos ja kuittaus.

etupenkillä hymyillään

Oikea päätös lähteä vikalla junalla, valita auto kylpylän sijaan, seikkailla nelistään serpentiinejä ja löytää ikuisen wabun suloinen ravintola, harmonikkaa. Soittaa roadtripmusaa ja nähdä alppikylät, pakottaa Wörth-läppää. ♥

die immer lacht

Perjantaina parasta haalarit päällä. Unelman todeksieläminen pakahduttaa aina, hei miten iloinen onkaan, että tajusi valita tupsulakin, uskaltaa kuunnella hippisydäntään tutalle, kiskoa ne kirjainkokeet läpi ja löytää elämän parhaat vuodet sateenkaarten ja vuorireissujen luota. Ne puhui että teekkarielämä voi olla wörth ja mä tiiän, että oon just siellä missä on hyvintä kaikista.

Prologiepilogi arkistoista:

"Musta tuntuu, että haluan olla vapaa vielä lukion jälkeen. Vapaa on siis, että lukisin jonkin vapaan pätevyyden tyyppiä FM. Ei-vapaa on lääkis, koska lääkiksestä tulee lääkäreitä, ja lääkärit ovat lääkäreitä, eivät mitä vain. Vapaan ja varman välillä olen ehkä sittenkin rohkea. Eniten kiehtoisi se, mistä kaikkein vähiten ymmärrän. Fysiikka ja talous. Hulluutta, melkein kaikkea muuta osaisin paremmin, kaikkeen muuhun olisi enemmän lahjakkuutta." (19.4.2015)

"Samalla tavalla mua pelottaa, jos valitsenkin väärin kun sysin kaiken mulle niin luontevan, helpon, ihanan ja inspiroivan humanistisen pohdinnan, historian, kielen, filosofian ja kulttuurin niin ikään harrastukseksi ja vietän työaikani Maolin ja funktioiden kanssa. Mitä jos mun ei olekaan määrä kituuttaa eteenpäin matemaattista alaa, kun mun lahjakkuudesta suurempi osa lentää jossain ihan muualla ja numeeristen tehtävien pohtimisen sijaan kirjoitan mieluummin matikantunnit pitkät päiväkirjaan?
Kuitenkin mä edelleen arpomisestani huolimatta valitsisin samoin, valitsisin asiat juuri näin kuin ne on. Humanistinen kulttuuri ja maailman upeimmat kavioeläimet ihmisineen on mun koko elämä, mutta mä en aio pilata sitä elämää tekemällä niistä mulle työtä. Sillä mä oikeasti uskon, että olisi virhe jos mun ammatti olisi hevosmaailmassa tai filosofisessa pyörittelyssä. Koska enemmän kuin pohdiskelija ja enemmän kuin intohimoinen hevosharrastaja mä kuitenkin olen idealisti ja maailmanparantaja, ja mä luulen että mun kuuluu työopiskella jotain kunnollista ja pätevää, kenties juuri sitä matemaattista juttua, että pääsen oikeasti vaikuttamaan ja muuttamaan tätä maailmaa.
Sitten keski-ikäisenä näen ehkä, luulinko oikein, mutta etukäteen en tiedä. Pitää katsoa ja kokeilla ja olla päätymättä Viikkiin." (13.9.2015)

"Viikonloppuna tapasin ensimmäistä kertaa mun seuraavien vuosien ihmiset, ne joihin varmaan kiinnyn ajan kanssa paljonkin. Miten hauskaa olikaan olla pieni fuksi, rakentaa pastavaahtokarkkitornia ja tasapainoilla kaljakoreilla toisia halaten, järkyttyä mutalammesta ja nukkua kylki kyljessä parvella. Miten paljon onnea löytyikään, kun sai ekaa kertaa laulaa teekkarihymniä, tunkea hämyiseen saunaan ja mökissä hetken päästä huutaa Anssi Kelan päälle miten meistä tulee teekkareita. Huomasin, että mun yksi suuri unelma toteutuu tässä ja nyt. Enemmän kun lääkäri mä haluun olla teekkari ja onneksi tajusin sen ajoissa. Fuksisyksyyn lähdetään odotukset korkealla, tätä on odotettu ja tän takia niihin ylppäreihinkin luettiin. Vuosi sitten odotin jo." (24.8.2016)

back up in the woods, on top of a hill

goilisgebana

sitsit, eskaloituminen

SCISKI - reissu jolla oltiin onnellisia, saatiin joka lihas kipeäksi onnihapoista, pannutettiin ja rakastuttiin joka käännöksellä uudestaan offareihin, vuoriin ja aurinkoon, joka ei ole muuten ollut tainnut Suomessa paistaa kolmeen kuukauteen. Iltaisin satulaakso oli kaunis ja mahtava, kylpylästä löytyi ankka ja affeilta tarroja ja flying hirschejä. Tyyppejä ja löytöjä, sitä goprokuvaa, joka muistuttaa miten tämmöset viikot on syy kaikkeen, elämä annettu että joskus voisi tuntua tältä. Niin hyvää elämää broh.