what'cha gonna do when they come for you?

Kuten kuvat näyttävät, lokakuu on täynnä väriä, valoa ja kelejä, jotka saa mut hokemaan et ulkona perillä, polkemaan innokkaammin kun koko kesänä. Purjekausi päättyi mut tyypit ihastuttanee halki talven, ostin kattojärjestön rahoilla nyhtökauraa ja tortilloja, stressasin ja opiskelin (uus vanha taito) reunajakaumia joka vapaan hetken pakko on paras muusa, yritän totutella uudenlaisen todellisuuden päiviin - yläasteella viimeksi ilman toista, mutta ihmeen fine näin. Globaali kestävyys ja taloustiede sytyttää tulen ja luulen, että jossain kohdin on aika päivittää suuntia. Maailman, elämän leikki on lempparein.

every street lamp seems to beat a fatalistic warning

Aikoja päättyy ja uusia alkaa. Aavistukset käyvät toteen, mut vastoin pelkoja asvaltti on märempi sateesta kun kyynelistä. Eikä enää edes sada. Jäi hyviä muistoja. Juuri nyt tuntuu oikealta olla rohkea ja muistaa elämän suuruus, antaa sen ottaa mukaan. Haikeeta ja vaikeetakin.

aikaa jo kulunut on

Sunnuntaisin ei edes sada.

oot kaunis, rohkee ja elossa

Koivu ja tähti

<3

sunnuntai

On satanut niin että motarilla voi meloa. EV/EBITDA tuntuu yhä tylsältä mut turhautumiskyyneleet jo huvittaa, opin yrittämään, kaalikeiton osaan jo. Ekat vujut ja lähisaarissa lenkkeilyä, sanojen kautta ajattelua, kaikenlaisia kyyneliä, hyviäkin, ristiriitaisia.

Jos ei uskalla hävitä ei voi voittaa, kertoi se hymyillen exculla, mietin kuuluuko tuota soveltaa kuinka laajalti. Meillä on hyvin ja varaa auttaa, vastaan toiseen kysymykseen ja tiedän etten edelleenkään kuulu naimisiin pääomasijoittamisen tai yritysarvon kanssa, mun innostuminen tapahtuu muualla, ja tapahtuu, etten menisi hukkaan. Valkokankaan tarina julmuudesta vajaa vuosisata sitten tukee vanhaa päätöstä. Mulle on tärkeempääkin kuin se EV/EBITDA, ja se on okei.

sun päiväs koittaa

Aina kannattaa lähteä pohjoiseen. Yöjunalla Lappi on lähellä ja Onnibussilla niin puuduttavan kaukana (tuhat kilometriä julkisilla päivässä, goals?). Viihdyttiin, ei tullut nälkä ei kylmä, laulettiin ja laskettiin kilometrejä ihan väärin. Liftausneitsyys meni (en ehkä suosittele alottamaan lokakuisesta Äkäslompolosta mut toimi se niinkin) ja puhuttiin meistä muttei itketty ei vielä. On tuolla joku hyvä ja rauha, mikä etelässä ei, ja etelässä joku rytmi ja tahti, mitä oppii arvostamaan nuotioiden, kotien ja makuupussiöiden myötä.