Ihminen on semivaikea eläin. Se tarttee just sopivasti seuraa, just sopivasti tekemistä, just sopivasti kiirettä, just sopivasti ahdistusta, just sopivasti yksinoloa, just sopivasti tylsyyttä, just sopivasti liian hauskaa, just sopivasti ajateltavaa. Kaikkea just sopivasti, että se voisi olla suht tasaisen onnellinen koko ajan. Tämän huomaa, kun saa sen mitä toivoo. Eikä se riitäkään yksinään.
Innuendo. Ja miten se, ettei tarvitse tehdä mitään, voi lahnauttaa niin mahdottoman paljon! Ihmettelen vaan.
Loiste-messu oli paras juhlamessu ikinä. Kirkossa on kauneinta öisin, kai yhteydeksikin kutsutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti