Huhtikuussa olen kävellyt pelloilla. Parantanut maailma pyöräilemällä paljon, se alkaa jo hymyilyttää kun talven jäljiltä tottuu pikkuhiljaa liikkumaan vähäsen. Opiskellut huolellisesti, kun vihdoin voi: neljä kurssia ja kuvista on itse täydellisyys, ja jopa kemia innostaa ihan jo vähän. (tosi vähän mutta sekin on jo jotain.) Suomen kieli, kirjallisuus ja identiteetti on kanssa ihan ihan yhtä rakasta kun oma kieli aina. Mä en opi englantia varmaan ikinä, kun mua turhauttaa sen vääjäämätön riittämättömyys äidinkielen täydellisyyden rinnalla. Ei oikeasti, kyllä mä opin englantiakin. Mun aivan ensiksikin vaan täytyy, joten niin käy. Silti tykkään suomesta ja Suomesta enemmän, eniten. Marhaminta ja kääty, ja tiesin, mitä ne on. Vau.
esseit taidosta laittaa sanoja peräkkäin
Huhtikuu on tänä vuonna onnellisempi ja ehjempi kuin viime vuonna. Jos olisin voinut vuoden taakse näyttää itselleni onnen, olisin. Jotkut ihmiset on vaan vähän liian tärkeitä meille. Tai sitten niiden menettämisestä ei ole joutunut käymään niin montaa oppituntia kuin nelijalkaisten osalta. Mun harmaa superponi lähti pois, onneksi melkein naapurikaupunkiin, mutta pois kun pois. Olin jo vaihtamassa mun elämään hevosenomistajuuteen, mutta järki löysi vielä kotiin. Eiköhän sekin vielä joskus muuta pois, ja musta tule köyhä ja ystävätön hevosellinen. Yritän vain lykätä tuota päivää parhaan kykyni mukaan vielä joitan vuosi(kymmeni)ä.
Musta tuntuu, että haluan olla vapaa vielä lukion jälkeen. Vapaa on siis, että lukisin jonkin vapaan pätevyyden tyyppiä FM. Ei-vapaa on lääkis, koska lääkiksestä tulee lääkäreitä, ja lääkärit ovat lääkäreitä, eivät mitä vain. Vapaan ja varman välillä olen ehkä sittenkin rohkea. Eniten kiehtoisi se, mistä kaikkein vähiten ymmärrän. Fysiikka ja talous. Hulluutta, melkein kaikkea muuta osaisin paremmin, kaikkeen muuhun olisi enemmän lahjakkuutta. Onneksi mun ruletti saa pyöriä vielä jonkin aikaa ihan vapaasti, ehkä varmaan muutan mieltä taas kerran. Se kun on niin mukavaa.
mä en ymmärrä kosmoksesta mitään
Ja oikeasti, mielensä muuttaminen on hirmu tärkeää. Muuttaa mielipiteitään, sehän kertoo oppimisesta. Ettei jää paikalleen. Mä haluan parantaa maailmaa. Just nyt haluaisin ymmärtää siitä enemmän, että osaisin jatkaa paremmin. Maailma ei ole valmis eikä siitä mitään sellaista tulekaan, epätäydellinen vain. Vain. Ihan tarpeeksi siinä on näinkin, ja vaikuttaminen on hyvä. Elämä ja maailma on ehkä mun lempisanoja. Sellasia sopivan kokoisia, eiku?
Huhtikuu on myös kiva sana siksi se kai tässäkin tekstissä toistuu eikä edes retorisessa merkityksessä. Queenin ei vieläkään kyllästy. Ed Sheeraniin ja Paperi T:hen varmaan joo, hetken päästä. Jälkimmäinen on varmaan vaan sitä, että se edustaa mulle jotain sellasta tiettyä minkä ajattelee olevan cool. Väärin ajattelee? Ehkä. Mutta hei, se kuitenkin sanoi jotain tosi osuvaa:
Se, että on kiinnostunut ihan kaikesta, on luovuudelle kaikkein tärkeintä.
Joo joo joo. Joo.
