helppoja hetkiä, lisää jaksoja

Hei vain aikojen takaa, tai pikemminkin päältä. Valitsin kauniin vuoden alkuajoilta kuvia joissa on keltaista tai muuta joka lämmittää. Olen kasvanut, ensimmäiset tekstit täällä ovat kahdeksan vuoden takaa. Lapsi mietti mitä tulevassa, rakasti ajatusta punatiilikylästä kampuksen keskellä, oli solmussa ja hetkissä auki. Paljon samaa tuttua, Papru julkasee uutta musaa tänä keväänä, rakastan punatiilikampusta yhä vaikka se elämänvaihe joka kahdeksan vuotta sitten oli kihelmöivän jännittävänä vasta aluillaan, kerää nyt kuu kuulta nostalgian säteitä päälleen. Olen diplomi-insinööri, en käy enää koulua. Mulla on vakituinen työ ja oon ostanut kaksi autoa ja myynyt yhden. Rakastan poninselkää yhä vaan, haluan olla ulkona. Lappi on toinen koti, kauan se oli vain katoava lupaus toisesta maailmasta, nykyään arki jossa on sama ehtimisensä ja haaveilu hitaammasta.

Haaveilen aamuista, joina herätä ja astua ulos laidunten keskelle, hevosen tuoksuun. Elän jo nyt haaveitani viskata ennen iltapäiväraukeuden tarraamista sukset jalkaan, laskea vapaasti lähituntureilla, liitää taivaalla siiven kanssa tai kiitää paljakalla leijalla. Osaan jo paljon ja opettelen lisää. Lihakset ja hermoradat vahvistuvat, kiipeän kallioita ja seiniä, nostan rautaa ja otan askelia toisensa perään, sukset tai lenkkarit jalassa. Haluan antaa muille samoja hyvän elämän viipymisiä kuin itse maistelen, menen jotain kohti josta olen innoissani ja joka on vielä epäselvässä muodossa. Ja rakastan vieläkin vauvoja kuten jo siellä aikojen takana mutta ei juuri vielä nyt. Arki on hyvä, omannäköinen, usein liian täysi ja usein aivan ihana. Tunteet on isoja yhä vaan mutta numerot iässä ovat tervetulleita jokainen, osaan jo aika hyvin tunteakin, ja säilyttää jotain tasapainoa siinä samalla.

Olen niin paljon varmempi ja kaikki on jollain tavalla paljon helpompaa 2023 kuin 2015 tai joskus silloin. Tai edes vuosi sitten, jokainen vuosi vie oikeaan suuntaan. Korona muuten loppui. ja johtotähti on pysynyt - ovat he olleet myös pahimpien kanssa painimassa, vaan taas parhaan puolella. Pysyköön niin!

ollu pelkästään

Täällä nyt. Musta tuli pohjoisen asukas, johtotähtenä se minne sydän kiskoo ja pakkasiin se. Korona ei lopu, tuntuu ettei dippakaan lopu mut loppuu se. Oon opettanut lapsia laskemaan lumilautaa, leikkinyt tunturissa, opetellut itekin uusia lankkuja haltuun ja joka päivä ja ilta miettinyt, miten on hyvä. Marraskuun puolesta välistä ollut koti revontulien kajossa hyytyvien sähkölelujen keskellä, just nyt ei ole oikeempaa. Junassakin on eletty, kun jotain on kaupunkiin pitänyt mennä käymään. Välipäivinä kävin etelässä eli Kuusamossa.
 

mistä vaan joukosta mä valitsisin

1.-2.12.2021. Season is on.
 

had to put my beliefs on the front line

Syksystä tuli ihanan normaali, miltei maskiton, välitön fyysisestikin. Juhlia ja naamoja kaukaa pandemian alun takaa. Kämpättömän vapautta ja viimeistä opiskelusyksyä, kun miten huomaamatta ja niin yllättäin nääkin vuodet on kulkeneet. (Hetkeksi pysäyttäisin sen)

Kiipeilyä, pennien laskemista, syksyinen meri ja uusia taitoja - voltteja, surffeja ja hengittämistä, että kaikki on hyvin, usko pois vaan.