Elokuusta pidän vähiten ja eikä liioin tänä vuonna kohonnut suosikiksi. Eskapismin realisoimista, muutto ei-minnekään, pitkiä hetkiä Tammisaaressa ja silti ohjaajatutkinnon läpäisy. Huolia ja turvan puutetta, koulunalku tänä vuonna myöhempänä kuin ikinä. Sentään syleittäin intoa hengästyä portaisiin ja tankojen alle, alkukuusta kymmenen noppaa ja päästyäni tien päälle lehtiautoni kanssa elämä alkoi taas tuntua omalta. Vaikka oli kaikenlaista ja satoi ihan h***n paljon niin muistan mä myös auringon ja kesäsekunteja.
