pitäny olla vakavaa

 

 

 

Samat biisit kun 2017 näihin aikoihin. Ruka-season aukeutui ja talvi laskeutui sinne korkeelle, lähden takaisin kun jaksan ja näyttää että talvi tulee kulumaan pohjoisessa, siis varo mitä toivot ne toteutuu. Onnelliseksi on tehnyt uimaseuraksi lyöttäytynyt joutsenperhe ja skedekauden jatkuminen, onnea on vienyt samat vanhat tutut: korona uhkaa taas ihan kaikkea mikä pitää ehjänä pimeän yli ja lukot ja lukkojen puuttumiset jossain aivokemian tasolla hajottaa kuten niillä aika ajoin on tapana tehdä. Kai saisi olla kiitollinen, että vuoden vaikeimmat päivät osuvat vasta viikolle 48. 

Jotenkin tuntuu ihan hurjan vapaalta ihan kohta, oon täysin valmis ottamaan vastaan seuraavat ajat. Alan ymmärtää, miten kapitalismi, jatkuva kasvu, mielen hajoamiset ympärillä ja ympäristökatastrofit on kaikki sitä samaa, ja miten feminismi esimerkiksi olisi ratkaisemassa jokaista. Haluan oppia lisää ja tuntuu ihan samalta siltä osin, kuin 2010, 2014, 2016. Tuntuu muutenkin vähän samalta kuin joskus ennen mutta lupaan ettei samaa aikaa. Smooth sea never made ja sitä rataa. 

Niin jos oisin asetellut nää sanat puolta kuukautta aiemmin, kertoisin suurista päivistä ja rakkaudesta joulua välkkyvään kotikaupunkiin. Oon käynyt teattereissa, kuunnellut kirjoja ja treenannut ja se on kaikki tuntunut hyvältä.