kesän kuulet, kesän näät

Sanna lupasi erikoiskevään päättyvän ja maailman aukeavan. Soittolistat laulaa kesäbiisejä, helppouden symbolina keltaiset fillarit odottavat ajajaa ja meri lämpenee. On lupa istua kaupungin kallioille ilta-aurinkoon, saa olla porukalla ja lähteä valoon ja kesäsateeseen, mitä tuleekaan. Jos syksyllä pitääkin olla taas enemmän kiinni, kesälupa on silti kaikki mitä voi pyytää. Toukokuu on tällä kertaa helppo ja kaunis, siis juuri siten miten sen toivoisi olevan.

Wappu oli isoja ja pieniä perinteitä tilanteen sallimissa rajoissa, ulkona kulkemista juhlan hengen mukaisesti. Rullailua, trangiamunkkeja, yöuintia ja rakas tupsulakki, haalarit jotka on mulle edelleen kivat ja tärkeät, kertoen akateemisen iän olevan kuitenkin enemmän fuksivuoden suuntaan kuin ännänsiin. Pellon reunassa projektit on särmässä ja mun nenä näyttää minne Itämeren aallot lyö rantaan, kotisaari kutsuu viikko viikolta kovempaa ja merikesän startti on enää vain viikoista kiinni. Kaupunkimaakunnan kalliot on pitäneet merkityksensä ja mulla on tunne, että seuraavat kuukaudet antaa paljon.