sun katu on sun

14.4.

 28.4.

Maalla kaikki hyvin.

kaikki on hyvin

3.4.

4.4.

9.4.

10.4.

11.4.

9.4.

Huhtikuu ei oo julma lainkaan. Vaikka epäonnistun usein melkein klassikkomaisesti, niistä kehityn jakamaan aikaa ja laittamaan hienoja päiviä. Rakastan kun ympäriltä haastetaan - mitä uskon, mitä haluan, miksi anteeksi ja tuotahan en tiedostanutkaan. Haluan alkaa taas ajatella. Alku auttaa.

Unelmat on itse asetettuja, niitä voi muuttaa (mikä huumaava ajatus, vapaus unelmiinsakin!), en usko että metsät ja pellot jää, mutta kevätkaupungissa on tilaa antaa mahdollisuus Ullanlinnan osoitteelle ja ulkomaille, ompelen haalarit valmiiksi ja puen pitkän mekon nykytaiteelle ja kyllästyn etsimään täydellisiä lenkkarikonsulttibaben jalkineita. Wappu on täällä än-yy-tee-nyt ja kaikki mitä tarvin vieressä, hanhet lupaa jo niemikesää - kevätvalosta läiskyvä hurma, kuinka kaikki on mahdollista ja jokainen asetus erittäin oikein nyt. Nyt

Pöhinälord on edesauttanut startupin kiipimistä omallekin ideatasolle, taannoin oli pohjalla ihan mut ajat muuttuu ja luovuutta tahtoo yli varmuuden (ainakin näissä hetkissä, kun on helppo luottaa että päivät kyllä kantaa). Oli kanssa kolme teatteria neljään päivään, jokainen niin loistava. Teakin Romeo, speksi ja kansalaissodan sadan vuoden takainen hurjuus ja pysäyttävyys.

Mul oo kiire yhtään mihinkään

mut loput kaupungista mun

Pääsiäinen, tällä kertaa puujalkamittelöt ja unelmien punnitsemista, huomaus että menneet vuodet on jääneet sinne ja vaikka kylmä pääsiäisyön kuulaus on sama ajasta toiseen, ajat muuttuu.