Suhteellisen extempore reissu eteläiseen pohjoismaahan Tanskaan. Ensiaskel oli hyväksyä pahuutensa ja lentää, tuhota maailmaa, mutta sitä ei enää matkalla murehdittu. Olisi ollut ikävämpää olla lähtemättä, perustelin.
Eivät maailmankansalaisen vapaus, lentokenttien fiilis tai Köpiksen lintuinen ja pyöräilevä maisema muuttaneet nopeasti muistettua faktaa itsestä: parasta matkustamisessa on kuitenkin palata kotiin. Ei sillä, oli inspiroiva Christiania, hippikommuuni keskellä kaupunkia kannabismyyjineen, oli kotoisia kahviloita, kiehtova 3D-dokumentti universumista ja liian monta käveltyä kilometriä. Yksi päivä pääkaupungissa riitti silti oikein hyvin.
Queen + Adam Lambert -konsertti oli hieno. Parasta matkalla (ehkä jopa kotiintuloakin parempaa). No, sitähän varten Tanskaan lähdettiin. Brian May ja Roger Taylor olivat vieläkin taitavia ja upeita, eikä Adamkaan ollut huono, monissa biiseissä oikeasti tosi hyväkin. Freddien muistoa kunnioitettiin tarpeeksi. Aika monta vuotta kesti, että perin Queen-faniuden vanhemmilta, mutta nyt sekin on tapahtunut. Erityisesti Brian May sai uuden ihailijan sunnuntain myötä.
Mantereen maaseudulla tuntui paljon kaupunkia kodimmalta, sieltä oli poliisitkin hälytetty pois Köpikseen, kun joku älykkö meni terrori-iskun sinne läväyttämään. Aamulla uutisista selvisi meillekin, mitä naapurissa oli yöllä tapahtunut. Hullu maailma.
Vielä: jos suunnitteilla on matka Tanskaan, älä hyvä ihminen lähde helmikuussa! Pohjoisemmassa olisi lunta ja etelämmässä lämmin, tuolla vain harmaata, kylmää ja tuulta. Pilvien päällä paistaa kuitenkin aina aurinko tai välkkyy tähtiä. Se unohtuu arjessa (ja lomallakin) kovin helposti.